Alaviitteillä on huono maine, ja suurimmaksi osaksi se on ansaittu. Niihin tutkijat piilottavat perustelut, joita eivät uskalla esittää avoimesti, juristit hautaavat ehdon, jolla on merkitystä, ja tietynlaiset romaanikirjailijat menevät nokkeluuksiensa kanssa lukijan kustannuksella.1 Kun ihmiset sanovat vihaavansa alaviitteitä, he tarkoittavat yleensä, että heitä ärsyttää joutua katsomaan sivun alareunaan ja huomaamaan, että varsinainen keskustelu käytiin siellä koko ajan.
Haluan silti puolustaa alaviitettä, sillä uskon sen huonon maineen johtuvan huonosta käytöstä. Hyvin käytettynä se on yksi lukemisen pienistä iloista.
Kaksi ääntä
Hyvä alaviite on toinen ääni. Pääteksti puhuu argumentin tahdissa; alaviite astuu sen rinnalle ja sanoo jotakin, johon argumentilla ei ole aikaa. Lähteen. Epäilyksen. Vitsin, joka rikkoisi kappaleen, jos se kerrottaisiin sen sisällä. Lukija voi kuunnella tai olla kuuntelematta. Siinä on koko asian ydin: alaviite on sivun ainoa osa, joka pyytää lupaa.
Siksi sijoitan omat alaviitteeni tekstin viereen enkä sen alle. Leveällä näytöllä ne asettuvat marginaaliin oman rivinsä viereen, jolloin toinen ääni kuuluu samaan aikaan kuin ensimmäinen.2 Puhelimessa, jossa marginaalia ei ole, ne siirtyvät takaisin tekstin loppuun, pokkarin alaviitteiden tapaan. Kummassakaan tapauksessa pääteksti ei pysähdy odottamaan niitä.
Alaviitteiden sääntö
Noudatan yhtä sääntöä, jonka rikon vain tarkoituksella: alaviite saa lisätä, mutta se ei saa pelastaa. Jos virke tarvitsee alaviitettä tullakseen ymmärretyksi, virke on pielessä ja alaviite on laastari. Kokeeksi riittää, että lukee esseen kaikki alaviitteet poistettuina. Jos se pysyy pystyssä, alaviitteet ovat lahja. Jos se kaatuu, ne olivat rakennustelineitä, ja telineet on purettava ennen kuin kukaan muuttaa sisään.
Näin luettuna alaviite on luottamuksen osoitus. Se sanoo lukijalle: tässä on jotakin, mikä minusta oli kiinnostavaa, ja uskon, että päätät itse, kiinnostaako se sinuakin.
Muistiinpanot
-
En mainitse nimiä. Tiedätte kyllä, millaisesta kirjasta on kyse. Alaviitteissä on alaviitteitä.
-
Marginaalimerkinnät ovat vanhoja. Keskiaikaiset kirjurit ja heidän lukijansa täyttivät käsikirjoitusten marginaalit korjauksilla, kommenteilla ja toisinaan valituksilla kylmyydestä.
|