Neljä minuuttia, jatkoa

Keittiön kellostani kirjoittamani esseen jälkeen lukijat lähettivät minulle omat väärässä ajassa käyvät kellonsa: ne jätättivät, edistivät ja yhdessä tapauksessa kävivät tahallaan takaperin. Yleisin heitto on viisi minuuttia. Ennätys on kaksikymmentäkaksi minuuttia, ja sitä pitää hallussaan lukija, joka sanoo, ettei ole koskaan myöhästynyt eikä koskaan tiennyt, mitä kello oli. En julkaise nimiä. Jokainen näistä kelloista on kodin salaisuus.